En ole ennen muuten tajunnutkaan kuinka ahdasmielinen äitini on. Kun katselin eilen jotain homoista kertovaa ohjelmaa, päätin kysyä ohi kulkevalta äidiltäni mitä mieltä hän on homoista. Ja vastaus yllätti minut ihan täysin. Vaikka en oikein pidä vanhemmistani, niin olisin olettanut heidän olevan edes hieman hyväksyväisempiä. Rakas äitini nimittäin sanoi että Jumalahan on tarkoittanut naisen ja miehen yhteen, ja homot eivät ole siksi hyväksyttäviä. Eihän äitini edes usko johonkin Jumalaan! Ja sitten tulee ja selittää jotain tälläistä. Tai ehkä hänellä on pakkomielle suojella minua kaikenlaiselta 'erikoiselta', vaikka homot ovat yhtä normaaleja kuin heterot, ainakin nykypäivänä.
Järkytyin tästä asiasta aika paljon, sillä oma mielipiteeni homoista on hyvin yksinkertainen; ihmisiähän hekin ovat, ja eihän sitä sukupuoleen rakastuta. Harmittelen tässä nyt että omistan tuollaisia sukulaisia, jotka eivät vain pidä homoista...
Ja vaikka itse olen hetero, suren kaikkien homojen (ja totta kai myös lesbojen) puolesta sitä, että maailmassa elää edelleen ahdasmielisiä ihmisiä.. Sen takia ajattelinkin tunkea tähän postaukseen hieman poikarakkautta:
